Lähtökohta

 

Mikä tässä voisi olla niin hauskaa, yllättävää tai kiinnostavaa, että itse haluaisin kuvata sen? Mikä saa vastaanottajan kaivamaan puhelimen esiin? 

​

Helsinki City Festivalin ja Tampere City Festivalin kohdalla vastaus löytyi 2000-luvun alusta. Mutta sen sijaan, että olisimme lähteneet ajatuksesta "tehdään Y2K-henkinen laatikko" lähdimme liikkeelle ajatuksesta: “Jos tämä boksi olisi oikeasti tullut vuodelta 2003, miltä se näyttäisi? Mitä siellä lukisi? Mitä sieltä löytyisi? Mitä vastaanottaja huomaisi ensimmäisenä? Miten herätän tunteita vastaanottajassa? Mihin sen ajan ilmiöihin voitaisiin piilottaa viittauksia, jotka joku huomaa ehkä vasta toisella katselukerralla?”

 

Ja ennen kaikkea: mikä tekee boxista niin kiinnostavan, että se on pakko jakaa somessa?​

​​

​​

​Tässä kohtaa Adonen kaksi maailmaa kohtaa täydellisesti.

 

Olemme tehneet somea työksemme vuosia – mutta olemme myös vaikuttajia,

joten olemme vastaanottaneet satoja PR-lähetyksiä.

​

Tiedämme siis omakohtaisesti, kuinka paljon tavaraa vaikuttajille tulee.

Ja kuinka nopeasti "ihan hieno" muuttuu yhdeksi paketiksi muiden joukossa.

 

Pahimmillaan lähetys lentää roskiin

ja samalla tuhansien eurojen PR-panostus menee hukkaan ilman,

että kukaan muu edes näki sitä.

​

Me emme lähde miettimään, miltä PR-lähetyksen pitäisi näyttää

ja mitä roinaa siellä pitäisi olla.

Me mietimme, mitä tällä kertaa voisi tehdä niin kiinnostavasti,

ettei lopputulos näyttäisi samalta kuin kaikki muutkin

ja ennen kaikkea herättäisi vastaanottajassa tunteita.

 

Eli sitä kuuluisaa boxin ulkopuolelta ajattelua – ihan kirjaimellisesti!

​